Vapaakiertomatkat: museon narratiivi siirtyy luoville ja epänormaalille ajattelulle
Esittäjä: Blandine Smilansky
Euroopan historian talon ympärillä lauantain 27. lokakuuta iltapäivällä kävelleet olisi voinut kuulla 1800-luvun gallerioissa pelattavaa virolaista folklorista ja vierailijoita, jotka nostivat valtavan romanikielen bannerin näyttelyn Euroopan kielellistä monimuotoisuutta käsittelevässä osiossa. Tämä on luova tulos, kun päätät luovuttaa huolellisesti kuratoidun Euroopan historiaa koskevan narratiivin tulkinnan eri puolilta Eurooppaa tulevien taiteilijoiden ja tutkijoiden ainutlaatuisille äänille. He löysivät museon vasta edellisenä päivänä, mutta kävivät vierailuja pysyvään näyttelyyn ja valaivat museon narratiivia lukuisilla näkemyksillään ja vakaumuksillaan Euroopasta, sen kansakunnista, sen kansasta ja heidän suhteestaan menneisyyteen.
Euroopan historian talo järjesti nämä vapaat kierrokset vuoden 1989 30-vuotisen muistojuhlan yhteydessä BOZARin konferenssissa, jonka aiheena oli vallankumous ei ole puutarhapuolue.
”Näyttelyyn on todella tuottavaa reagoida nopeasti (...)”, totesi yksi vierailevista oppaista. ”Museo kattaa niin paljon historiaa ja niin monia tärkeitä kysymyksiä, että mahdollisia reittejä on niin paljon”, ja samalla toinen vieras totesi, että ”liian monia näkökulmia puuttuu edelleen”, jotka on otettava tavalla tai toisella esiin, jos museo haluaa saavuttaa tavoitteensa parantaa Euroopan historian kriittistä ja monitahoista ymmärtämistä.
”Taide”
Prahassa toimiva monitieteinen taiteilija Tamara Moyses, joka käyttää ”taiteilun” käsitettä kuvatakseen toimiaan julkisessa tilassa, löysi museon ”Memory of the Shoah” -osiossa tarinan, joka kiinnostaa voimakkaasti hänen työtään. Esillä olevista asiakirjoista käy ilmi, miten hallitseva kommunistipuolue aikoo 1950-luvulla tuhota Babi Yarin muiston, jossa 33,000 ukrainalaista juutalaista murhattiin vuonna 1941, kulttuuri- ja virkistyspuiston rakentamisen myötä. Tamara toteutti vuonna 2015 taideryhmänsä Romane Kale Pantheran (Romani Musta panthers) kanssa ”guerilla-toimen”, jota kutsutaan ”Happy Pork from Lety” -nimiseksi ”Happy Pork from Lety” -nimiseksi (”Veselý vepřík z Letя”) -nimisen toimen (Veselý vepřík z Letя) kanssa. Hän pyrki kiinnittämään yleisön huomiota siihen, että sikatila oli edelleen Písekin Letynin holokaustin muistotilalla. Ryhmän jäsenet kiinnittivät sianlihaan tarroja myytäväksi Holešovicen Prahan kaupungin alueella sijaitsevassa valintamyymälässä, joka kuuluu seuraavasti: ”Tuotettu sioista, jotka on kasvatettu romanien holokaustin uhrien hauista. Kypsentämättömät.”
Kansallisen itsetietoisuuden lisääminen
Kristina Norman, jonka monialaisessa työssä tarkastellaan nykytaiteen tarjoamia mahdollisuuksia muistopolitiikan käsittelyssä, esitteli vireästi Viron roolia ja osallistumista laajempaan eurooppalaiseen historialliseen narratiiviin. Hän esitteli viimeisimmän teoksensa ”Bring Back My Fire Gods” (2018), joka on elokuvallinen ja paikkakohtainen esitys Tallinnan laulufestivaalien maastossa, joka symboloi kansallista vapauttamista ja irtautumista Neuvostoliitosta vuonna 1991. Taideteos paljastaa keinot, joita käytetään kansakunnan rakentamiseen. Myös Euroopan historian talo osoittaa, että kirjallisuus ja kieli olivat tärkeitä tekijöitä kansallisen itsetietoisuuden kehityksessä 1800-luvulla. Kristina puhui Baltian saksalaisten roolista museon näytteillä olevan Viron kansallisen ”Kalevipoegin” valmistamisessa ja levittämisessä ja laajemmin Viron kansallisen identiteetin muovaamisessa. Hän vaati kaikkien (kansallisten) kulttuurien ymmärtämistä ”interkulttuurina” ja varoitti kiusaamista kulttuuriseen syrjäytymiseen kaikilla kansakunnilla, kuten Virossa, jossa on maan laaja venäjänkielinen vähemmistö.
”Euroopan unioni puhuu romaneja!”
Tšekkiläinen kuva- ja esitystaiteilija Martin Zet puhui kielistä, kirjeistä ja niiden merkityksestä maailmalle, jossa elämme. Hän löysi innoituksen museon Vortex of History -rakennuksesta, joka on 25 metrin korkea metallinen asennus, joka ulottuu kuuteen kerrokseen ja jossa kaikenkokoiset kirjaimet ja tyylit pyörivät ja kiertelevät ja yhdistyvät näyttelytilaan puhkeaviksi lainauksiksi. Martin käynnisti näyttelyn sanakirjojen seinän edessä – josta löytyy useita eurooppalaisia kieliyhdistelmiä ja Rem Koolhaasin valtavaan kirja-asentoon palattuaan – ”Järjestämätön kampanja” ”Euroopan unioni puhuu romaneja!”. Hän otti mukaan vierailijoita ajattelemaan seuraavaa: Miksi ei valita romania, joka on kieli, jota ei ole koskaan yhdistetty mihinkään eurooppalaiseen valtiojärjestelmään mutta joka on kuitenkin läsnä kaikkialla Euroopassa seuraavaksi EU:n viralliseksi kieleksi ja työkieleksi?
Lontoossa toimivat historioitsijat ja kuraattorit Maja ja Reuben Fowkes yhdistivät kaksi erillistä ääntään vuoropuhelussa Euroopan historian talon narratiivin kanssa. He korostivat räikeästi, miten historialliset prosessit, kuten teollinen vallankumous tai Euroopan yhdentyminen näyttelyssä esitetyllä tavalla, saavat uuden merkityksen, kun niitä tarkastellaan nykypäivän sosiaalisten huolenaiheiden, kuten ympäristön tai sukupuolen, kärjistyessä.
Cardiffin yliopiston oikeustieteen professori Jiří Priban otti ryhmänsä kiehtovalle matkalle Euroopan 1900-luvun upean ja kurjuuden läpi ja yhdisti ihmisten tavanomaiset kokemukset, alkaen itsestään, ajan suuriin häiriöihin. Hän osoitti, miten inhimillisiä julmuuksia ja saavutuksia esiintyy rinnakkain koko historiassa ja miten kulttuuri ja barbarianismi eivät koskaan ole niin kaukana kuin haluaisimme ajatella. Jiří päätti kierroksensa vuoden 1989 vallankumousten videomateriaalissa, jossa hän kuvasi kokemuksiaan nuorena tutkijana tuolloin tapahtuneista suurista muutoksista.
Lopulliset ajatukset 1989
Euroopan historian talon narratiivin kanssa käydyt vapaat kierrokset olivat voimakkaita julkilausumia. He korostivat, että menneisyyden ja sen suhteen kyseenalaistaminen on välttämätöntä ja innostavaa. 30 vuotta Keski- ja Itä-Euroopan vuoden 1989 tapahtumien jälkeen ihmeellinen luovuus ja vapaa ajattelu voivat edelleen auttaa luomaan uusia poliittisia ja sosiaalisia käskyjä. Jiří Pribanin mukaan Euroopan historian talossa ja BOZARissa voitiin kuulla viikonloppuna ”vuoden 1989 nostalgiaa, mutta monet levottomat sielut ja sydämet näkevät vallankumousta”.
