Vastuuvapauslauseke
Tämä toiminto tuottaa konekäännöksen, joka tehdään Euroopan komission eTranslation-ohjelmalla. Sen tarkoituksena on antaa lukijalle ylimalkainen käsitys sivun sisällöstä. Lue käyttöehdot
Euroopan historian talo sai 1. heinäkuuta 2020 kiitollisen historiaprofessorin ja kirjailijan Timothy Snyderin verkkoluennon. Yleisö eri puolilta maailmaa viritti suoratoistoomme osallistuakseen virtuaaliseen luentoon. Nykyisen covid-19-kriisin yhteydessä professori Snyder selvitti, miten ammusten jälkeinen historiallinen konteksti ja keskustelu ovat vaikuttaneet vaihtelevassa määrin ja eri tavoin Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin reaktioihin pandemiaa vastaan.
Timothy Snyderin mukaan Yhdysvaltojen kehittyvä kriisi on ennustettavissa oleva tulos nykyisen hallinnon pyrkimyksestä palata kansalliseen valtioon. Tämä toive on vaikuttanut niin syvästi pandemiaa koskevaan retoriikkaan, että se on jättänyt maan kykenemättömäksi ja haluttomaksi vastata kriisiin asianmukaisilla toimenpiteillä sen pelon vuoksi, että tämä voisi vaarantaa ajatuksen siitä, että kansallisvaltio ei ole virheetön. Professori Snyder totesi, että tämän virheettömyyden korostaminen ja muiden maiden syyttäminen on yleinen piirre maalisen jälkeisessä retoriikassa.
Eurooppa-tapauksen osalta professori Snyder korosti, että viimeaikaiset kyselyt osoittivat, että suurin osa EU:n kansalaisista on samaa mieltä siitä, että Euroopan unionia olisi vahvistettava nykyisissä olosuhteissa. Mikä on Euroopan unioni, joka helpottaa eurooppalaisten selviytymistä covid-19-pandemian kaltaisesta kriisistä? Snyderin mukaan lyhyt vastaus tähän kysymykseen on, että Euroopan unioni näyttää olevan parempi vastaus kysymykseen siitä, mitä empiren jälkeen on tehtävä. Hän totesi kuitenkin myös, että Eurooppaan kohdistuva riski ja ongelma on ”viisasta valtiota”. ”Kahden maailmansodan jälkeen rauha oli toivottavampi ja maat alkoivat tehdä yhteistyötä” on Snyderille erittäin haitallista – se on vain ”muu kansallinen myytti korkeammalla tasolla”. Korostaa, että Eurooppa-hanke on peräisin kansallisvaltioista, jotka ovat oppineet historiasta ja aiemmista virheistä, mikä vaarantaa Euroopan yhdentymishankkeen. Snyder väittää, että Euroopan unionin perustajamaat eivät koskaan olleet kansallisvaltioita, koska ne olivat entisiä, mutta että historian suunta pakotti Ranskan ja Saksan kaltaiset maat pyrkimään taloudelliseen ja poliittiseen kumppanuuteen menetettyään keisarikuntansa, mikä viime kädessä edisti Euroopan yhdentymistä. Loppuperusteluissaan professori Snyder palasi lähtökohtaansa ja totesi, että koska Euroopan maat ovat valinneet liittouman kansallisten ideologioiden ja kansallisvaltiolle ominaisen eristyneisyyden sijaan, EU:lla näyttää olevan ainakin hetkessä paremmat valmiudet selviytyä nykyisen pandemian kaltaisesta kriisistä.
Luennon päätteeksi professori Snyder vastasi muutamiin yleisön kysymyksiin.
Katsoja pyysi professori Snyderiä esittämään näkemyksensä itäeurooppalaisista populisteista kansallisvaltiolle. ”Mielestäni se on ylellinen kanta”, Snyder totesi ja selitti, että toisinaan EU:n maat unohtavat, miksi ne ovat liittyneet unioniin. Joissakin Itä-Euroopan maissa se on valinta venäläisen imperialismin ja yhdentymisen välillä, ja monet maat valitsevat viimeksi mainitun vaurauteen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä. Timothy Snyder ilmaisi huolensa populismin vaikutuksesta ja sen pyrkimyksistä ihannoida tiettyjä kansallisen menneisyyden kausia koulutukseen ja pitkän aikavälin poliittisiin seurauksiin.
Professori Snyder vastasi Euroopan (jälkeisen) imperialistisen historian kysymyksiin ja lähetti vahvan viestin: ”Tehdään Euroopan historiasta monimutkaisempi, mutta myös isompi ja suurempi, sisällyttämällä siihen imperialistinen osa”. Hän käytti esimerkkiä Robert Schumanista, joka on keskeinen Euroopan yhdentymisen historian hahmo, joka oli myös sotamaan ulkoministeri (Indohinassa) silloin, kun hän antoi kuuluisan ilmoituksensa.
Professori Snyderin mielestä EU:n olisi torjuttava säätiönsä todellisuutta: mitä on tehtävä empireen jälkeen? Tämä tarkoittaa luopumista perustajamyytin ylpeydestä (sotaa ei koskaan koskaan) ja kivuliaan (kolonialismi) puuttumista. Kenties Eurooppa voi narratiivia etsiessään rakentaa itselleen ”tarinan tulevaisuudesta”, jossa tarkastellaan 2000-luvun haasteita.
