Väärennös todelliselle

Näyttelyssä esitellään väärennöksiä koko historian ajan ja kuvataan historiallisia olosuhteita, joissa selitetään, miten ne on luotu, mitkä ovat niiden taustalla olevat intressit ja motivaatiot, miten ne vaikuttavat ja miten ne viime kädessä altistuivat. Pyrkimyksenä on osoittaa, että väärennöksillä on pitkät perinteet eivätkä ne ole ainoastaan oman aikakautemme ilmiö. Pohdimme myös, miten höllentää ja johtaa harhaan ud:ta voitaisiin parantaa sietokykyä.

Fake For Real -näyttely – Yleisesittely

Tässä osiossa tarkastelemme, miten entisaikojen ihmiset yrittivät luovia maailmassa, jossa uskonkappaleisiin ei ollut vastaan sanomista. Mihin he perustivat ajatuksensa siitä, mikä oli totta? Poliittiset vallanpitäjät ja kirkko ovat vuosisatojen ajan pönkittäneet toistensa otetta vallankahvasta. Väärennöksiä tehdään aina siitä, mitä kulloinkin pidetään suurimmassa arvossa – niinpä keskiajalla väärennökset liittyivät vahvasti uskontoon.

Uskonasioita – Euroopan historian talon virtuaalikierrokset

Ihmisillä on luontainen taipumus tutkia ympärillään olevaa maailmaa ja ottaa siitä selvää käytettävissä olevan tekniikan avulla. Nyt perehdymme vääristelyyn, jota esiintyi eurooppalaisten laajentaessa vähitellen horisonttiaan lähtiessään löytöretkille ja kehittäessään modernia tiedettä.

Valetiedettä – Euroopan historian talon virtuaalikierrokset

Olemme nyt valtiorakenteiden jännittävää aikakautta käsittelevässä osiossa. Euroopassa kuohui 1700- ja 1800-luvuilla ja kaikki muuttui vauhdilla. Imperiumit romahtivat, ja niiden raunioille nousi uusia kansakuntia. Tässä näyttelyn osiossa tutustut isänmaallisiin väärennöksiin, salaliittoteorioihin ja Dreyfus-oikeudenkäynnissä käytettyihin väärennettyihin todisteisiin.

Isänmaallisia valheita ja salaliittoteorioita – Euroopan historian talon virtuaalikierrokset

Olet ehkä kuullut sanonnan ”totuus on sodan ensimmäinen uhri”. Vaikka sen tarkka alkuperä ei ole tiedossa, siinä eittämättä on oma viisautensa. Näyttelyn tässä osiossa tarkastellaan, millaisia väärennöksiä sota-aikana tehtiin, myös hyvissä aikeissa, eettisistä syistä ja oikeutetusti.

Hyvää tarkoittavia valheita – Euroopan historian talon virtuaalikierrokset

Tässä osiossa pohdimme seuraavia kysymyksiä: voidaanko joku pyyhkiä pois historiankirjoista vallanpitäjien määräyksestä? Miksi valtion propagandakoneisto olisi mukana tällaisessa?

Muistin manipulointia – Euroopan historian talon virtuaalikierrokset

Tässä viimeisessä osiossa siirrymme lähemmäs nykyaikaa ja mietimme, voiko jokainen kirjoittaa ja julkaista, mitä haluaa: onko se ehdoton oikeus vai oikeus, jota on jotenkin rajoitettava? Ovatko jotkin tekstit täysin tuhoisia vai onko sananvapautta aina syytä suojella? Vihapuheesta ja valeuutisista puhutaan paljon internetin ja sosiaalisen median yhteydessä, mutta tämä keskustelunaihe ei suinkaan ole uusi.

Valeuutisten kehitys – Euroopan historian talon virtuaalikierrokset

Ihmisoikeuksien päivänä 2020 sukellamme Fake for Real -näyttelyyn etsimään merkkejä sananvapauden, valeuutisten ja väärän tiedon vuorovaikutuksesta Euroopan historian eri aikoina.

Oppaana kuraattori Joanna Urbanek

Toisessa ihmisoikeuksien päivän videossa tutustumme Fake For Real -näyttelyyn, jossa kerrotaan, miten Dreyfus-tapaus ja antisemitismi ovat heikentäneet oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mikä on luonut kansainvälisen skandaalin.

Oppaana kuraattori Simina Badica

Keisari Getan marmoripää vandalisoitu damnatio memoraie – The Roman Empire, n. 200 A.D.

Rooman keisarikunnan aikaan uskonto ja poliittinen valta olivat yhtä, ja Rooman keisariuden huipentuma oli jumalaksi korottaminen – keisarista tuli jumala ja kuolematon. Ankarin rangaistus sitä vastoin oli joutuminen pyyhityksi pois historiankirjoista. Uudella ajalla tästä käytännöstä alettiin käyttää nimitystä ”damnatio memoriae”. Tämän tuomion saaneet pyyhittiin pois historiankirjoista, heidän testamenttinsa kumottiin ja heitä esittävät muotokuvat tuhottiin. Eräs heistä oli Geta, jonka hänen kanssahallitsijanaan toiminut veljensä keisari Caracalla murhautti. Tuomion jälkeen jo pelkästä hänen nimensä lausumisesta sai kuolemantuomion.

© Fondazione Musei Civici di Venezia, Italia

Pyhälehti ja kuva, joka osoittaa, että Saint Martial osallistuu burgundy-leipien lisääntymiseen vuoden 1481 jälkeen

Kronikoitsija Adémar de Chabannes väitti 200-luvulla eläneen Limogesiin haudatun piispan, Pyhän Martialin, olleen itse asiassa yksi apostoleista. Adémar sai monet vakuuttuneiksi tästä, ja Saint Martialin luostarin arvostus kohosi. Vaeltava munkki Benedetto di Chiusa kuitenkin epäili tarinan paikkansapitävyyttä, koska sille ei löytynyt minkäänlaista vahvistusta aiemmassa kristillisessä perinteessä.

© Les silos, maison du livre et de l’affiche, Ville de Chaumont, Ranska

Ningyo, ”ihmiskala” – Japani, 1800–1823

Kartanpiirtäjät ja kirjailijat kuvittivat usein töitään merihirviöillä ja mielikuvitushahmoilla, joiden väitettiin ilmestyneen merimiehille tai jopa hyökänneen näiden kimppuun. Kolumbuskin väitti nähneensä kolme merenneitoa, joskaan ”ei niin kauniita kuin muiden kuvauksissa”. Japanilaisia ”merenneitoja” oli vielä 1800-luvun Euroopassa ja Amerikassa näytteillä erikoisten esineiden kokoelmissa ja museoissa. Japanilaisessa kulttuurissa ningyolla uskottiin olevan mystisiä kykyjä. Paperimassa ja puuvilla puisen kehikon ympärillä, viimeistelty (naudan) suolella, ihmisen hiuksilla, hain leukaluun osilla ja kalannahalla

© Nationaal Museum van Wereldculturen, Alankomaat

Witchesin vasara – mustametsästyksen käsikirja – Frankfurt, 1588

Kirjapainotaidon keksiminen vuoden 1440 tienoilla johti varsinaiseen tiedon ja virheellisen tiedon tulvaan. Sisältöä ei valvottu millään tavalla, mikä aiheutti vastaavaa huolta kuin nykypäivän valeuutiset, todellisuuden vääristely ja vihapuhe. Kirjapainovallankumouksella oli monia uhreja. Noittoveneitä koskevien tekstien suosio ruokkii vainoa ja johti tuhansien nostojen kuolemaan yli kahden vuosisadan ajan. Samaan aikaan lukutaitoisten määrä Euroopassa kasvoi, ja ihmiset pystyivät lukemaan kirjoja, erilaisia kirjoituksia ja sanomalehtiä. Tämän voimaannuttamina he alkoivat tavoitella kansalaisvapauksia ja muuttaa historian kulkua.

© Euroopan historian talo, Belgia

Anonyymi muistio, jossa syytetään apteekkari David Welmania noitsikosta ja onsusta – Lemgo, 1642

Paikallisen kiistan jälkeen Lemgon kaupungissa Saksassa ilmestyi lukuisia tämän kaltaisia muistiinpanoja. Kahden oikeudenkäynnin jälkeen Welman teloitettiin.

© Stadtarchiv Lemgo, Saksa

Piltdown-henkilö

Empiiriseen tutkimukseen perustuvan tieteen tavoitteena on tuottaa faktoja. Tutkijoiden työssä kuitenkin väistämättä näkyy jälkiä heidän ennakkoasenteistaan. Jotkut muuntavat tutkimustietoa tietoisesti omaa etua tavoitellakseen. Charles Dawson oli yksi heistä. Meni neljäkymmentä vuotta ennen kuin vuonna 1912 esitelty ”Piltdownin ihminen” paljastui huijaukseksi, sillä se upposi otolliseen maaperään paleontologien keskuudessa, jotka olivat innokkaita saamaan vahvistusta omille teorioilleen. Huijauksen paljastuminen osoittaa tieteellisen menetelmän voiman. Toisin kuin uskonto tai ideologia tieteellinen tieto voidaan osoittaa vääräksi tai todeksi.

Institut Royal des Sciences Naturelles de Belgique. © Bernard Fontanel, DEC.

Ossianin Swan Songin kuparikaiverrus, Johan Frederik Clemens – Kööpenhamina, 1787

Historiasta, kirjallisuudesta ja taiteesta tuli tärkeitä poliittisia välineitä kansallisen identiteetin rakentamisessa 1700- ja 1800-lukujen Euroopassa. Monien vääristelyjen taustalla oli hinku ”täyttää aukot”. Jokainen ”löydös” vei yhä syvemmälle kansakunnan historiaan ja toi julki sen kulttuurista ylemmyyttä. Monesti kertojana oli kansallinen ”Homeros”, joka loi kuvaa tietystä kansakunnasta indoeurooppalaisen sivilisaation kehtona. Senkin jälkeen, kun tarinat osoittautuivat keksityiksi, niiden vaikutus säilyi huomattavana.

© Euroopan historian talo, Belgia

Zionin vanhusten pöytäkirjojen tšekinkielinen käännös – 1925

Salaliittoteoriassa todetaan, että jotkut peitellyt ja erittäin vaikutusvaltaiset ihmisryhmät ovat dramaattisten ja näennäisesti selittämättömien tapahtumien syy. Tsarist Russiassa vuonna 1903 julkaistuissa Zionin vanhusten pöytäkirjoissa väitettiin paljastavan juutalaisten suunnitelmat maailman valta-asemasta. Tästä salaliittoteorian muodostavasta väärennöksestä on tullut viime satojen vuosien vaikutusvaltaisin antisemitistinen teksti. Vaikka se kumottiin piakkoin, ideat levisivät, ja niillä oli tuhoisia seurauksia.

© Euroopan historian talo, Belgia

Juliste, jossa kerrotaan Dreyfus-tapauksesta ”History of a traitor” – Ranska, 1899

Vuonna 1894 löydettiin asiakirja, jossa tarjouduttiin myymään Ranskan sotasalaisuuksia Saksalle. Rikos ei voinut jäädä rankaisematta. Hyvin nopeasti syyttävä sormi kohdistettiin Alfred Dreyfusiin, ainoaan juutalaiseen upseeriin Ranskan armeijan päällystössä. Dreyfus tuomittiin tekaistujen asiakirjojen, ”salaisen aineiston” ja epäuskottavien ”asiantuntijalausuntojen” perusteella maanpetoksesta. Hän menetti sotilasarvonsa ja hänet karkotettiin pysyvästi. ”Dreyfusin tapaus” jakoi Ranskaa, lietsoi juutalaisvastaisuutta ja paljasti oikeusjärjestelmän asenteellisuuden, jota pystyttiin käyttämään hyväksi.

© Euroopan historian talo, Belgia

Henkilökorttikeskuksessa Amsterdamissa käytetyt välineet henkilökohtaisten asiakirjojen väärentämiseksi – miehitetty Alankomaat, 1941–44

Kynä, kumileima, kirjoituskone, asetoni. Rohkeiden henkilöiden käsissä nämä esineet pelastivat tuhansia toisen maailmansodan aikana. Natsimiehittäjät pystyivät kaikkialla Euroopassa tarkan hallinnon avulla tunnistamaan, karkottamaan ja tuhoamaan miljoonia juutalaisia ja muita ihmisiä, joita se piti ei-toivottuina. Uusi henkilöllisyys saattoi merkitä mahdollisuutta välttyä keskitysleiriltä. Väärennetyt asiakirjat mahdollistivat sabotoinnin ja vakoilun. Sopivien papereiden turvin oli mahdollista päästä rajojen yli, ja tekaistut säännöstelykortit saattoivat pelastaa nälkiintymiseltä.

© Verzetsmuseum, Amsterdam, Alankomaat

Alankomaiden vapauttamisen aikana käytetty Paradummy – 1945

Saksan miehitysjoukot Belgiassa ja Hollannissa käyttivät laskuvarjosotilasta esittäviä nukkeja ensimmäisen kerran tehokkaasti vuonna 1940 siirtääkseen huomion toisaalle niistä kohteista, joihin sotilaita oikeasti pudotettiin. Nuket oli suunniteltu tuhoutumaan itsestään eikä niitä ole paljonkaan jäljellä.

Fries Verzetsmuseum, Alankomaat © Collection Stichting Verzetsmuseum Fryslân

Han van Meegeren, Christ ja Adulteryssa – Alankomaat, s. 1942

Hermann Göring maksoi tästä työstä 1650000 syyllistä ja vakuutti ostavansa Johannes Vermeerin maalauksen. Han van Meegeren ansaitsi miljoonia myymällä omia maalauksiaan hollantilaisten mestareiden teoksina. Hän huiputti niin taideasiantuntijoita kuin natsikeräilijöitäkin. Kun häntä sodan jälkeen uhattiin syyttää yhteistoiminnasta vihollisen kanssa, hän tunnusti syyllistyneensä vähäisempään rikokseen, väärentämiseen. Hän muuttui yhtäkkiä petturista kansallissankariksi, joka oli onnistunut huijaamaan Göringiä. Ehkäpä tämän imartelevan julkisuuskuvan luominen oli hänen viimeinen suuri temppunsa! Öljy kankaalle.

© Museum de Fundatie, Alankomaat

Burberry-kuosia jäljittelevät perinteiset tossut

Väärentäjät ovat summittaisesti hyödyntäneet kuluttajien ulkokultaista viehtymystä saada statuksen, yksilöllisyyden ja aitouden kaipuussaan ”lisää, uudempaa ja halvemmalla”. Ja kuitenkin mitä enemmän väärentäminen paljastuu, sitä enemmän se näyttää kukoistavan! Trendiksi nousseessa ”ironisessa kuluttamisessa” feikki näyttää jopa hakkaavan ”aidon” ja on tapa kapinoida kapitalismia vastaan. Ja sitten on vielä feikkiä, jota suositaan omantunnon syistä: tekoturkikset, synteettiset timantit ja vegaaninahka.

© Musée de la Contrefaçon, Pariisi, Ranska

Roger Pfundin seteli, Geneve, 2012

”Maailman toiseksi vanhin ammatti” eli rahanväärentäjän ammatti syntyi samalla kun rahakin. Antiikissa rahaa väärennettiin yleensä sekoittamalla kolikon jalometalli epäjaloihin metalleihin ja päällystämällä lyöty kolikko ohuella kulta- tai hopeakerroksella. Rahanlyönti- ja painotekniikan parantuessa myös väärentäjien taidot paranivat. Setelien käyttöönoton jälkeen niiden suunnittelijoiden ja väärentäjien taiteelliset ja tekniset kyvyt ovat joutuneet koetukselle, kun kumpikin yrittää olla toista etevämpi.

Rahanväärennöksen pitkä historia kulkee käsi kädessä nerokkaan suunnittelun ja huipputason tieteen kanssa. Tämä seteli on tällä hetkellä paras yritys saada rahaa, joka ei ole väärennetty. Siinä kehittyneimmät saatavilla olevat turvatekijät – turvamuste, väriä vaihtava nauha, SPARK-painatus, läpinäkyvän polymeerikalvon käyttö – yhdistyvät Roger Pfundin taidokkaaseen grafiikkaan.

© Numiservices Collection, Sveitsi

Covid-19: Infodemia

Maailman terveysjärjestö on todennut: ”Vuoden 2019 ja nCoV-epidemian puhkeamiseen ja vastatoimiin on liittynyt valtava ”infodemia”, jossa on liikaa tietoa – joista osa on täsmällistä ja osa ei –, minkä vuoksi ihmisten on vaikea löytää luotettavia lähteitä ja luotettavaa ohjausta, kun he sitä tarvitsevat. Mikä ”infodemia” sitten on ja miten se liittyy covid-19-pandemiaan?

Tässä haastattelussa Alexandre Alaphilippe EU DisinfoLab -järjestöstä puhuu epäsymmetrisestä informaatiosta, disinformaatiosta ja salaliittoteorioista koronaviruspandemian yhteydessä. Hän käsittelee niiden vaikutusta yhteiskuntiin ja tiedotusvälineisiin sekä sitä, millä keinoilla ihmiset voivat hidastaa infodemian leviämistä.

”Omissa kuplissamme”

Sosiaalisen median alustat tuovat ihmisiä yhteen, mutta ne voivat myös luoda informaatiokuplia. Algoritmit suodattavat tietoa ja näyttävät meille asioita, joista olemme jo aiemmin kiinnostuneet ja pitäneet. Nämä suodattimet johtavat illuusioon koko kuvan näkemisestä, vaikka todellisuudessa meillä on vain rajallinen mediaympäristö, joka on jaettu enimmäkseen samanmielisten ihmisten kanssa. Tällaisissa informaatiokuplissa ei ole juurikaan tilaa eriäville mielipiteille eikä vaihtoehtoisille tiedonlähteille, joten ne tarjoavat otollisen maaperän valheiden leviämiselle.

© Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia

Valeuutiset

Kokeile, pystytkö havaitsemaan disinformaation. Tässä näyttelyn interaktiivisessa osassa voit ohjaussauvan avulla ampua alas harhaanjohtavaa tietoa sisältävät some- ja uutispostaukset ennen kuin ne ehtivät näytön alalaitaan. Päästä luotettavat uutiset läpi tai ammu niitä vihreillä luodeilla. Tutki tarkkaan otsikot, kuvat ja kuvatekstit, niin erotat faktan fiktiosta.

© Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia

Kuva: Frederick Burr Opper ”Puck”

Toimittajat juhlistavat erilaisia tarinoita, joista osaa kutsutaan valeuutisiksi. Ilmausta alettiin käyttää yhdysvaltalaislehdissä 1800-luvun lopulla.

© CLRAE:n kirjasto, 1894, New York, Yhdysvallat