Jätteiden vähentäminen

Žalecin kaupungissa on 130-vuotias talo, joka tarvitsee kunnostusta ja jonka omistajat vaihtuivat joitakin vuosia sitten. Sen osti Andrej Fideršek, joka aloitti peruskorjauksen ”jätteettömän talon” luomiseksi. Hän haluaa käyttää uudelleen mahdollisimman monta olemassa olevaa materiaalia ja hävittää mahdollisimman vähän käytöstä ympäristövaikutusten vähentämiseksi, sillä rakentaminen on yksi suurimmista ympäristöön kohdistuvista rasitteista. Perusparannussuunnitelma, johon sisältyy visio kestävämmästä elämästä, sai palkinnon uudesta eurooppalaisesta Bauhausista.

Dăbulenin tehdas avattiin 1970-luvulla Sadova-Corabian kastelujärjestelmän putkistojen valmistamiseksi valtion sosialismin aikana. Se oli yksi Romanian nykyaikaisimmista tehtaista, ja se käytti brittiläistä teknologiaa ja asiantuntemusta lähes kymmenen vuoden ajan. Laitos suljettiin 1990-luvulla, kun kastelujärjestelmät hävisivät.

Ion Giugal työskenteli hitsaajana vuodesta 1972 ja jatkoi sitä vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen. Putkien valmistuksessa syntyvän metallin tai kumin ylijäämää tai romua myytiin työntekijöille, ja useat tästä materiaalista valmistetut esineet ovat edelleen toimintakunnossa hänen pihallaan.

”Nollajäte” ja ”vähäjäte” ovat erittäin tärkeitä käsitteitä ympäristökriisien aikana. Kuten on käynyt ilmi, yhteiskunnat toimivat jo vuosia sitten suurelta osin kestävällä tavalla tuottamatta valtavia määriä jätettä ja sen sijaan, että ne olisivat tuottaneet uusia tuotteita, vaan korjanneet, mitanneet ja pysäyttäneet vanhoja esineitä, mikä minimoi tarpeen tuottaa uusia tuotteita. Tekstiilijäte on valtava ongelma maapallollemme. Valmistettavien vaatteiden määrä, jota ei koskaan käytetä, on valtava. Joskus kannattaa tarkastella oikea-aikaisesti ja saada inspiraatiota siitä, miten yksittäisiä tuotteita arvostettiin, hoidettiin ja käytettiin uudelleen.

Museo lähtee, kerää ja säilyttää. Säilytys tapahtuu enimmäkseen salassa, mutta se on ratkaisevan tärkeää, jos esineitä aiotaan siirtää tuleville sukupolville ja tutkia ja esitellä tulevaisuudessa. ’Ennaltaehkäisevällä säilyttämisellä’ näyttelytilan suunnittelua siten, että estetään vahingot. Ennaltaehkäisy on nimittäin parempi vaihtoehto kuin hoito. Esinevahingon syiden eikä vain oireiden torjuminen suojelee esineitä ja kokoelmaa, joten se on kaikilta osin kestävää. Vahingoilta suojautuminen tarkoittaa myös resurssien vähentämistä ja jätteen määrän vähentämistä pitkällä aikavälillä.

Tässä videoraportissa haastatellaan kuntien välistä Intradel-yritystä, joka kerää ja käsittelee kotitalousjätettä 72 kunnassa Liègen maakunnan 84 kunnasta Belgiassa. Johtaja Jean-Jacques De Paoli kertoo, miten Intradelin tehtävä on kehittynyt sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1979. Kuntien välinen yritys pyrkii nykyisin ”jättettömään jätteeseen” Liègen maakunnassa monin erilaisin toimin, joilla vähennetään asukaskohtaisen jätteen määrää. Haastattelun järjesti Vallonian museon tutkimusosasto osana sen vaihtuvaa näyttelyä ”Ordures. L’expo qui fait le tri”.

He ovat ”kahtajaisia” ilmaisimia, kuten toimittaja kutsui heidät sitten etsimään kytkyeitä, jotka voivat jäljittää heidät jätteenkäsittelyyn syyllistyneisiin. Benoit Vandevelde kertoo, miten roskatarkastaja tekee työtä.

Tässä videossa nähdään, että jätehuoltoa käsittelevät tahot, kuten garbologistit, tuntevat erityisesti kaupunkinsa ja koko yhteiskunnan.

Jos kulutustottumuksemme – kuten ruokavalio, hygienia ja terveydenhoitotuotteet – voivat kertoa, miten elämme..., emmekä mitä heitämme?

Osana erityisnäyttelyä ”Voimassaolon päättymispäivä” on perustettu tärkeä aloite: elintarvikkeiden jakaminen.

Elintarvikkeiden jakaminen on yhteisöllinen, kestävä ja kunnioittava käytäntö, joka säästää arvokkaita elintarvikkeita jäteastiasta!

Aloitteessa kehotetaan lopettamaan hehkutusviljelmät ja turhat pakkaukset ja saatetaan liikaruoka hyvään käyttöön.

Tässä haastattelussa haastateltiin Sabine Meunier -lähettilästä La Louvièressa Belgiassa. Hän kertoo matkastaan kohti jätteettömyyttä alusta alkaen ja varhaisista virheistään sekä siitä, miten hän hallinnoi tätä uutta elämäntapaa perheensä kanssa. Haastattelun järjesti Vallonian museon tutkimusosasto osana sen vaihtuvaa näyttelyä ”Ordures. L’expo qui fait le tri”.

Mitä tiedämme itse asiassa jätteestä, joka on syntynyt kertakäyttöisten kuukautistuotteiden laajamittaisen lisääntymisen myötä 1950-luvulta lähtien? Tässä sarjassa seitsemässä haastattelussa esitetään hyvin erilaisia näkemyksiä kuukautisjätteestä. Tässä vaiheessa kysymme Larissa Copellolta ”Zero Waste Europe” -kansalaisjärjestöltä, mitkä ovat kertakäyttöisten kuukautistuotteiden suurimmat ongelmat ja miten ne voitaisiin ratkaista. Hän kertoo työstään ja ”Bloody-manifestista”. Lisäksi hän esittää kysymyksen: mikä muuttuisi, jos miehet voisivat kuulostaa?