Euroopan jälleenrakentaminen
Vuonna 1945 Eurooppa oli raunioina ja sen asukkaat kärsivät ruoka-, polttoaine- ja asuntopulasta. Selviytyminen vaati äärimmäisiä ponnisteluja, ja sodanaikaista säännöstelyä jatkettiin, jotta ainakin perustarpeet saataisiin tyydytettyä. Pakolaisia ja sotasiirtolaisia oli miljoonia, ja kaikki tarvitsivat katon päänsä päälle. Eurooppa oli pitkälti riippuvainen ulkopuolisesta avusta.
Virtuaalikierros
Rajat vedettiin uudestaan, ja kokonaisia väestöryhmiä pakkosiirrettiin asuinsijoiltaan. Länsiliittoutuneet hyväksyivät Puolan rajojen siirtämisen lännemmäs ja Baltian maiden alistamisen Neuvostoliiton käskyvaltaan. Rajoja siirrettiin myös Italiassa, Bulgariassa, Romaniassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa. Saksa ja Itävalta jaettiin miehitysvyöhykkeisiin.
Liittoutuneiden johtajat Euroopan kartan äärellä
Lontoo, Iso-Britannia, 1945
Piirros
Jäljennös
Punch, Lontoo, Iso-Britannia
Miestyövoimasta oli kova pula, joten rakennustöitä tehtiin paljolti naisten, nuorten ja sotavankien voimin.
Naisia raivaustöissä
Tallinna, Viro, 1945
Valokuva
Rahvusarhiiv, Tallinna, Viro
Leipäjonot olivat yleinen näky, eikä kekseliäisyydellä ollut rajoja, kun kaikki mahdollinen käytettiin uudelleen lämmitykseen, vaatetukseen ja muihin välttämättömiin tarpeisiin.
Säännöstelykortteja
Unkari, 1940-luku
Jäljennös
Magyar Nemzeti Múzeum, Budapest, Unkari
Kylmä sota
Vuosien 1945 ja 1949 välisenä aikana entisten liittolaisten välille repesi kuilu kaikissa kansainvälisissä kysymyksissä. Toisella puolella olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska ja toisella Neuvostoliitto. Atomipommien pudottaminen Japaniin vuonna 1945 sinetöi Yhdysvaltojen maailmanvallan. Neuvostoliitto kehitti oman ydinpomminsa ja nousi vastaavaan asemaan vuonna 1949.
Virtuaalikierros
Lännen liberaalien demokratioiden ja idän kommunismin jyrkät ideologiset erimielisyydet nousivat taas pintaan, mikä lisäsi uuden maailmansodan todennäköisyyttä.
Neuvostoliiton ensimmäinen atomipommi
Moskova, Neuvostoliitto, 1900-luvun jälkipuolisko
Valokuva
Политехнический музей / Tekniikan museo, Moskova, Venäjä
Marshall-apua tarjottiin useimmille Länsi- ja Itä-Euroopan maille, mutta Neuvostoliitto määräsi vaikutuspiiriinsä kuuluvien maiden hallitukset kieltäytymään tarjouksesta. Tämä syvensi osaltaan maanosan kahtiajakoa. Avustustoiminnan päättyessä kaikkien apua saaneiden maiden taloudet olivat ylittäneet sotaa edeltäneen kehitystasonsa.
Stalin pyrkii torjumaan Marshall-avun
The New York Times, Yhdysvallat, 1947
Edwin Marcus
Pilapiirros
Jäljennös
The New York Times, Yhdysvallat
Läntinen ja itäinen blokki pyrkivät määrätietoisesti osoittamaan oman yhteiskuntamallinsa ylivertaisuuden. Itäblokki uskoi vakaasti, että kommunismi syrjäyttäisi kapitalismin, ja perusti mallinsa valtiojohtoiseen talouteen ja yksipuoluejärjestelmään. Tämän taloudellisen ja poliittisen rakenteen sanottiin olevan vain välivaihe matkalla kohti luokatonta ja valtiotonta yhteiskuntaa.
”CCCP USA”
Pariisi, Ranska, 1968
Roman Cieslewicz
Juliste
Jäljennös
Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia
Sosiaaliturvan kehitys
1950- ja 1960-luvulla useimpien eurooppalaisten elinolot kohentuivat merkittävästi. Talouskasvun ja hyvinvointivaltion kehittämisen myötä asumisolot ja koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut parantuivat.
Länsi-Euroopassa yksityinen ja julkinen sektori kehittyivät rinnakkain. Kommunististen maiden suunnitelmataloudessa kaikki kansalliset voimavarat olivat valtion valvonnassa ja kansalaisten jokapäiväiseen elämään puututtiin mielivaltaisesti. Markkinatalouden ja suunnitelmatalouden erot olivat ilmeisiä.
Virtuaalikierros
Tanskalaisen muotoilijan Verner Pantonin S-kirjaimen muotoinen muovituoli on tyyppiesimerkki aikakauden tuotteesta. Myös kommunistisissa maissa muotoilijat olivat innokkaita osoittamaan osaamistaan. Itä-Saksa tuotti oman Z-kirjaimen muotoisen tuolinsa pian Pantonin tuolin jälkeen.
S-muotoinen tuoli
Länsi-Saksa, 1960-luku
Verner Panton (1926–1998)
Muovi
Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia
Euroopan koulujärjestelmissä tapahtui valtavia muutoksia. Kun talous kukoisti ja hyvinvointivaltio laajeni, valtio käytti koulutukseen enemmän rahaa kaikilla tasoilla, ja yhä useammilla lapsilla ja nuorilla oli mahdollisuus käydä koulua. Koulutus ei enää ollut vähemmistön etuoikeus.
Luokkakuva
Bulgaria, 1960-luku
Yksityiskokoelma
Modernin arkkitehtuurin periaatteita noudattaen rakennettiin satelliittikaupunkeja ja laajoja asuinalueita. Identtisiä harmaita betonirakennuksia nousi kilometri kilometriltä rinnan liikenne- ja sosiaalipalvelukeskusten kanssa. Tällaisen äärimmäisen funktionalismin sekä estetiikan pelkistämisen ja yhtenäistämisen vaikutukset ihmisten elämään ja sosiaalisiin rakenteisiin tulivat esille vasta myöhemmin.
Pienoismalli kolmen huoneen asunnosta ”WBS 70”
Itä-Saksa, 1970-luku
Jäljennös
Deutsches Historisches Museum, Berliini, Saksa
Tämä tuoli on peräisin lapsille tarkoitetusta Eastman-hammashoitolasta. Eurooppa oli terveydenhuollossa ennen sotaa varsin riippuvainen yksityisten lahjoittajien anteliaisuudesta ja hyvästä tahdosta. Amerikkalainen liikemies George Eastman esimerkiksi perusti ja rahoitti 1930-luvulla Euroopassa useita hammashoitoloita, jotka sodan jälkeen otettiin julkisten terveyspalvelujen piiriin.
Eastman-hammashoitolan tuoli
Tukholma, Ruotsi, 1950-luku
Eastmaninstitutet, Tukholma, Ruotsi
Kun aiemmin auton hankkiminen oli ollut mahdollista vain rikkaille, nyt oma auto oli yhä useampien ulottuvilla ja siitä tuli Euroopan vaurastumisen tunnusmerkki. Itäblokin maissa tuotanto ei pystynyt vastaamaan kysyntään ja autot olivat ylellisyystuotteita, joita joskus joutui odottamaan vuosikausia. Italialainen Fiat ja muut käsitteiksi muodostuneiden automerkkien valmistajat myivät lisenssejä Euroopan muihin maihin.
Zastava 750, valmistettu Fiatin lisenssillä
Jugoslavia, 1978
Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia
Euroopan yhdentymisen vaiheita I
Itä-Euroopan maiden joutuminen Neuvostoliiton valtapiiriin sekä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelu toisen maailmansodan jälkeen toivat koko maailman tietoisuuteen uuden käsiteparin: rautaesirippu ja kylmä sota. Yhdysvaltojen tuella haluttiin ryhtyä tiivistämään yhteistyötä Länsi-Euroopassa.
Länsi-Euroopassa virisi toivo yhtenäisestä Euroopasta samalla, kun se koki joutuneensa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen väliseksi kiistakapulaksi. Ajatus Euroopasta kolmantena voimatekijänä alkoi vähitellen itää ja johti yhteistyön tehostumiseen yli rajojen.
Eurooppa kylmässä sodassa
Ranska, n. 1948
Juliste
Jäljennös
Centre international de recherche sur l’imagerie politique, Pariisi, Ranska
”Euroopan yhdysvaltojen” luomiseen tarvitaan konkreettisia asioita, kuten passi ja yhteinen raha. Eurooppa-liikkeeksi itseään kutsuva riippumaton yhdistys ajoi tätä jo 1940-luvulla jakamalla omatekoisia henkilökortteja ja seteleitä.
Ehdotelma eurooppalaiseksi seteliksi
Hollanti, 1949
Jäljennös
Internationaal Instituut voor Sociale Geschiedenis, Amsterdam, Hollanti
Huomaa, miten sana EUROP on kirjoitettu tässä rautaharkossa vuodelta 1953. Ranskan kielessä sanan lopussa olisi vielä E-kirjain ja hollannin, italian ja saksan kielessä A-kirjain. Tämä on erinomainen esimerkki uuden Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kompromissiluonteesta.
Schumanin suunnitelmaa symboloiva rautaharkko
Luxemburg, 1953
Rauta
Jäljennös
Fondation Jean Monnet pour l’Europe, Lausanne, Sveitsi
Juutalaisten kansanmurha
Sodan jälkeen juutalaisten joukkomurha eli heprean kielellä shoah torjuttiin mielestä, siitä vaiettiin tai sitä ei myönnetty todeksi.
Kansakunnat kamppailivat palauttaakseen omanarvontuntonsa ja torjuivat siksi tunteet syyllisyydestä ja osallisuudestaan tapahtumiin samalla kun ne vaalivat muistoja omista kärsimyksistään ja koettelemuksistaan. Kylmän sodan uudessa todellisuudessa oli helpompi unohtaa menneet epäonnistumiset.
Nykyään tämän ihmisyyttä vastaan tehdyn hirvittävän rikoksen myöntäminen tosiasiaksi on keskeisellä sijalla keskustelussa eurooppalaisten yhteisestä muistista.
Taiteilija Ritula Fränkel ja hänen miehensä Nicholas Morris loivat Josefin takki -nimisen taideteoksen vuonna 2001. Takki oli kuulunut Ritulan isälle, juutalaisten kansanmurhasta selvinneelle Josef Fränkelille.
”Josefin takki”
Darmstadt, 2001
Ritula Fränkel, Nicholas Morris
Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia