Ensimmäinen maailmansota
Vuosi 1914 oli Euroopalle käännekohta. Eurooppa oli tuolloin jo kohonnut poliittiseksi, taloudelliseksi ja kulttuuriseksi maailmanvallaksi.
Sitten puhkesi ensimmäinen maailmansota, joka laajeni teollisen ajan ensimmäiseksi suursodaksi ja aiheutti suunnatonta tuhoa sotatantereilla ja yhteiskunnissa. Neljän vuoden ajan sota ravisteli Eurooppaa sen perustuksia myöten ja suisti maanosan ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen välienselvittelyyn.
Tämä katastrofi aloitti Euroopan historian raaimman vuosisadan. Sodan traumat syöpyivät syvälle yhteiseen muistiin.
Virtuaalikierros
Myrkkykaasua käytti ensimmäisenä voitokkaasti Saksan armeija Ypresissä, Belgiassa vuonna 1915. Kaasun käyttöä aseena oli alettu kehittää paikoilleen lukkiutuneen asemasodan murtamiseksi. Aseena käytettiin klooria, bromia ja sinappikaasua. Vaikka kuolonuhrien määrä jäi vähäiseksi, psykologinen vaikutus sotilaisiin oli merkittävä. Kaasunaamari kuvaa hyvin yksilön ihmisyyden kieltämistä tässä sodassa.
Sota-ajan kaasunaamareita
Yhdysvallat
1917
Hulton Archive / Stringer / Getty
Itävalta-Unkarin keisarikunnan kruununperillinen arkkiherttua Frans Ferdinand ja hänen vaimonsa murhattiin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914. Salamurhan tekijä, Bosnian serbi Gavrilo Princip, kannatti Itävallasta riippumatonta Jugoslavian valtiota. Murha horjutti vallan herkkää tasapainoa ja syöksi koko maanosan sotaan.
Sarajevon salamurhassa käytetty pistooli
Belgia, 1910
Heeresgeschichtliches Museum, Wien, Itävalta
Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli arviolta 10 miljoonaa sotilasta, ja monien ruumiit jäivät tunnistamatta. Näin eri puolilla Eurooppaa syntyi ”tuntemattoman sotilaan” käsite, joka antoi ihmisille mahdollisuuden muistaa taisteluissa kaatuneita hautausmailla ja muistomerkeillä. Sodan jälkeen järjettömänä näyttäytyvä tappaminen horjutti uskoa hallitseviin luokkiin. Sota jätti Euroopan maisemaan lähtemättömät jäljet. Sodasta muistuttavat edelleen taistelutantereet, arkeologiset löydökset ja haudat.
Tuntemattomien sotilaiden hautamuistomerkki
Sočan rintama, Itävalta-Unkarin keisarikunta, 1914–1918
Betoni ja piikkilanka
Kobariški muzej, Kobarid, Slovenia
Vastakkain totalitarismi ja demokratia
Ensimmäisen maailmansodan seurauksena vanhoja maailmanvaltoja kaatui ja uusia valtioita syntyi. Rauhanaate ja ajatus Euroopan yhdentymisestä saivat jalansijaa.
Parlamentaarinen demokratia kukoisti kaikkialla Euroopassa samalla kun Neuvostoliitosta tuli ensimmäinen kommunistinen diktatuuri. Vuonna 1939 useimmat näistä demokratioista olivat kuitenkin tulleet tiensä päähän, ja eurooppalaisten enemmistö eli autoritaarisissa tai totalitaarisissa järjestelmissä, joissa julkista ja yksityistä elämää valvottiin ankarasti ja yksilön vapauksia rajoitettiin.
Natsit nousivat Saksassa valtaan vuonna 1933. Heidän totalitaarisessa hallinnossaan arjalaiset saksalaiset nähtiin biologisesti ylivertaisena rotuna, jonka kohtalo oli määrännyt johtamaan Eurooppaa. Saksan ongelmista syytettiin juutalaisia, joiden väitettiin myös vehkeilevän ja tavoittelevan maailman herruutta.
Virtuaalikierros
Josif Stalinin kultti alkoi pian hänen noustuaan Neuvostoliiton johtoon 1920-luvun lopulla ja saavutti huippunsa, kun Neuvostoliitto selviytyi voittajana toisesta maailmansodasta.
”Nostakaa korkeammalle Marxin, Engelsin, Leninin ja Stalinin lippu!”
Neuvostoliitto, 1933
Gustavs Klucis (1895–1938)
Juliste
Jäljennös
Российская государственная библиотека / Venäjän valtion kirjasto, Moskova, Venäjä
Euroopan eri maiden perustuslakeihin kirjattiin äänioikeus miehille ja usein myös naisille. Valtion valtaa rajoitettiin, mikä merkitsi todellista demokratian läpimurtoa.
Vaaliuurna
Suomi, 1900-luvun alku
Museokeskus Vapriikki, Tampere, Suomi
Kansainliiton 7. syyskuuta 1929 pidetyssä yleiskokouksessa Ranskan ulkoministeri Aristide Briand kehotti Euroopan maita tuomitsemaan yksimielisesti sodan ja siirtymään aseistariisunnan tielle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Euroopan maa teki aloitteen yhteiseurooppalaisen toiminnan puolesta.
Aristide Briand (1862–1932)
Ranskalainen poliitikko
Ranska, 1920-luku
Granger Historical Picture Archive / Alamy Stock Photo
Saksalaisten ja italialaisten 26. huhtikuuta 1937 järjestämä baskikaupunki Guernican tuhoisa ilmapommitus oli Espanjan sisällissodan hirvittävimpiä tapahtumia.
”Guernica”
Ranska, 1937
Pronssiveistos
René Iché (1897–1954)
Euroopan historian talo, Bryssel, Belgia
Natsihallinto sorti julmasti vihollisiaan ja varmisti, että poliittisten näkemyserojen, kansalaistottelemattomuuden tai muun vastarinnan takia turvallisuusriskeinä pidetyt henkilöt päätyivät keskitysleireille.
Kartta eri vankitunnuksista
Dachaun keskitysleiri, Saksa, n. 1938–1942
Jäljennös
KZ-Gedenkstätte Dachau, Dachau, Saksa
Toinen maailmansota
Toista maailmansotaa kuvataan usein ”totaaliseksi sodaksi”, jossa ei tehty eroa sotilaiden ja siviilien välillä. Miljoonat ihmiset joutuivat joukkoteloitusten, karkotusten, nälkiintymisen, pakkotyön, keskitysleirien ja pommitusten uhreiksi.
Natsihallinto surmasi miljoonia ihmisiä järjestelmällisissä yhteiskunnallisissa ja etnisissä puhdistuksissa. Euroopan juutalaisten kansanmurha oli historiassa ennennäkemätön sekä laajuudeltaan että suunnitelmallisuudeltaan. Sodankäynti oli erityisen julmaa Keski- ja Itä-Euroopassa, joka joutui kansallissosialismin ja stalinismin ristituleen.
Virtuaalikierros
Saksan pyrkimykset alueensa laajentamiseen ja Euroopan herruuteen syöksivät koko maanosan sotaan 1. syyskuuta 1939. Viikkoa aiemmin Hitler ja Stalin olivat solmineet hyökkäämättömyyssopimuksen, johon sisältyi salainen sopimusehto Keski- ja Itä-Euroopan jakamisesta natsi-Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin.
”Saksan tehtävä Euroopassa”
Berliini, Saksa, n. 1941
Werner von Axster-Heudtlaß
Juliste
Jäljennös
Deutsches Historisches Museum, Berliini, Saksa
Natsien hirmuvalta ja raakuus herätti raivoa ja vastenmielisyyttä, mikä voimisti vastarintaa miehitetyillä alueilla. Vastarinta oli eri paikoissa erilaista. Kreikassa, Puolassa, Jugoslaviassa ja Neuvostoliitossa oli laajoja sotilaallisia yhteenottoja, kun taas muualla vastarintaan nousi siviiliväestö.
Partisaaneja (kansallinen vapautusarmeija)
Jugoslavia, 1942–1945
Valokuva
Hrvatski povijesni muzej, Zagreb, Kroatia
Juutalaisten oli miltei kaikissa miehitetyissä maissa käytettävä vaatteissaan keltaista Daavidin tähteä, joka oli häpäisevä ja nöyryyttävä ulkopuolelle sulkemisen väline. Juutalaisten pakkosiirto gettoihin oli merkittävä vaihe juutalaisten joukkomurhan valmistelussa.
Ranskasta peräisin oleva Daavidin tähti
Ranska, 1942–1944
בית לוחמי הגטאות / Gettotaistelijoiden museo, Länsi-Galilea, Israel
Tuhon jäljet
Toisessa maailmansodassa kuoli arviolta 60 miljoonaa ihmistä, joista lähes kaksi kolmasosaa oli siviilejä. Luvut sinänsä eivät kuitenkaan kerro koko totuutta henkilökohtaisista murhenäytelmistä tai sodan katastrofaalisista vaikutuksista eri ihmisryhmiin. Tähän kootut esineet kertovat inhimillistä tarinaa tapahtumien taustoista ja haastavat meidät kaikki pohtimaan, miten ihminen kykenee selviytymään tämänkaltaisista traumoista ja menetyksistä.
Nälkä ja siitä johtuvat taudit tappoivat piiritysten aikana satojatuhansia siviilejä.
Nälkiintynyt hollantilaisnainen
Amsterdam, Saksan miehittämä Hollanti, 1944–1945
Casparus Bernardus (Cas) Oorthuys (1908–1975)
Valokuva
Nederlands Fotomuseum, Rotterdam, Hollanti
Stalinin hallinto pakkosiirsi sodan aikana ja sen jälkeen miljoonia ihmisiä Neuvostoliiton sisällä. Tässä tuohenkappaleelle kirjoitetussa kirjeessä työleirille lähetetty ja siellä sairastunut lakimies kertoo toiveestaan päästä palaamaan perheensä luo. Hän ei nähnyt perhettään enää koskaan.
Vankileirivangin kirje
Vjatlag, Neuvostoliitto, tammikuu 1943
Koivun tuohi
Tukuma muzejs, Tukums, Latvia
Sotavangin selviytymismahdollisuudet riippuivat siitä, millä puolella ja missä vaiheessa sotaa hän oli joutunut vangituksi. Yhdysvaltojen Punainen risti onnistui lähettämään yli 27 miljoonaa avustuspakettia, jotka lisäsivät vankien mahdollisuuksia selvitä kotiinpaluuseen saakka.
Punaisen Ristin paketti
Iso-Britannia, 1945
Pahvi
Imperial War Museum, Lontoo, Iso-Britannia