Perusoikeudet koronasulun aikana

Sananvapaus, kokoontumisvapaus ja liikkumisvapaus ovat Euroopan ihmisoikeussopimukseen kirjattuja perusoikeuksia. Euroopan maissa toteutetut kiireelliset toimenpiteet koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi ovat aiheuttaneet useita sivuvaikutuksia, kuten näiden perusoikeuksien rajoittamisen. Kriittiset äänet ovat jopa epäilleet joidenkin valtioiden käyttäneen tilannetta hyväkseen esittääkseen arveluttavaa lainsäädäntöä, jolla ei ole mitään tekemistä koronavirustaudin torjunnan kanssa. Eurooppalaiset ovat kuitenkin osoittaneet olevansa halukkaita puolustamaan näitä oikeuksia, kun poikkeukselliset tilanteet paljastavat demokraattisten yhteiskuntien haavoittuvuuden. 

Euroopan laajuisten sulkutoimien alkuviikkoina kreikkalainen ja itävaltalainen taiteilija Anna Vasof loi keramiikan käden kasvomaskiksi tuodakseen esiin pandemian aiheuttaman sekä todellisen että metaforisen tukehtumisen. ”Hengenahdistus ja hengitysvaikeudet ovat covid-19-taudin yleisimpiä oireita, ja taudin myötä tukahtuivat myös monet elämän osa-alueet”, kirjoittaa Anna Vasof kuvauksessa taideteoksestaan. 

”On tosiasia, että monissa Euroopan maissa luovuttiin useista perustuslaissa taatuista ihmisoikeuksista koronakriisin aikana, ja tuhansien kansalaisten sosiaalinen elämä tukahtui sen vuoksi. Karanteenin aikana monet ihmiset ja erityisesti naiset joutuivat oleskelemaan kuukausia räjähtävissä pienissä asunnoissa ja käsittelemään fyysisiä mutta enimmäkseen henkisesti loukkaavia perheenjäseniä, jotta he voisivat selviytyä vaikenemisesta. Julkisilla paikoilla kasvomaskeista tuli symboli lähikontaktien välttämiselle, ahdistavalle tilanteelle, jossa päällimmäisenä on pelko olla toisen ihmisen lähellä.”

Mustat sateenvarjot

Aihetta protestointiin on ollut kosolti myös koronasulun aikana. Joitakin mielenosoituksia on lykätty, toisia taas pantu alulle nimenomaan hätätoimien vuoksi. Mutta miten ihmiset voivat osoittaa mieltään, kun suuret kokoontumiset on kielletty ja julkiset paikat suljettu. Vapaus osoittaa mieltä juontaa juurensa kokoontumisvapaudesta ja sananvapaudesta ja on siten myös perusoikeus. 

Puolassa aiottiin huhtikuussa 2020 toimittaa äänestys abortin ja seksuaalivalistuksen määräämisestä laittomaksi. Nyt ei kuitenkaan voitu napata naisten oikeuksien puolustamisen symboliksi Puolassa muodostuneita mustia sateenvarjoja käteen ja lähteä ulos osoittamaan mieltä. Magda Górecka meni Puolan Szczecinissä yhdessä muiden mielenosoittajien kanssa kauppajonoon, sillä kauppa oli ainoa julkinen paikka, johon saattoi kokoontua enemmän ihmisiä yhtä aikaa. Toiset mielenosoittajat taas asettivat mustia sateenvarjoja ja julisteita esille parvekkeilleen ja ikkunoihinsa. Lopulta äänestystä abortin kieltävästä laista lykättiin.

Sateenvarjo ei ole Puolan naisille mikään satunnainen valinta vaan esine, joka muistuttaa naisten oikeuksien torjunnan pitkästä historiasta. Vuonna 1918 puolalaiset naisasianaiset, suffragetit, heittivät sateenvarjonsa kadulle valtion johdossa olleen Józef Piłsudskin asunnon edustalle ja vaativat naisille äänioikeutta.

Kaksi kaupunkia — Pandemian pystyttämät rajat

Liikkumisvapaus kärsi kovan iskun koronasulun aikana. Unohdetut rajat pystytettiin uudelleen, ja monet eurooppalaiset joutuivat eroon läheisistään. Rajakaupunkien asukkaat reagoivat tähän liikkumisvapauden rajoittamiseen luovasti esittämällä taideteoksia ja järjestämällä hiljaisia mielenilmauksia sitä vastaan. 

Konstanzin yliopiston tutkija Gruia Bădescu kuvasi uuden rajan mukanaan tuomaa uutta todellisuutta näin:

”Maaliskuun 2020 puolivälissä vallitsi metalliaita, joka erotti Saksan Konstanzin kaupungin ja Swiss Kreuzlingenin yhteisen viheralueen. Saksan liittovaltion poliisi rakensi sen osana koko maan kattavaa rajojen sulkemispolitiikkaa. Tämä tuli Konstanz-Kreuzlingenin yhtenäisen kaupunkialueen asukkaille täytenä yllätyksenä. Pariskunnat, perheet ja ystävät joutuivat yhtäkkiä rajan eri puolille ja järjestivät tapaamisia uudelle rajalle nähdäkseen toisiaan. Aidan läpi toisiaan kädestä pitelevät pariskunnat olivat varsin yleinen näky”, kertoi Gruia Bădescu. 

”Kreuzlingenin kaupunginvaltuusto päätti huhtikuun alussa rakentaa toisen aidan, jotta ihmiset eivät ylettäisi koskettamaan toisiaan aidan läpi. Näiden kahden aidan väliin jätettiin lähikontaktien välttämistä koskevien sääntöjen mukainen etäisyys.”

Varsin pian alkoi ilmaantua hiljaisia mielenosoituksia rajan sulkemista vastaan. He kehottivat kaikkia, joihin kohdistui vaikutuksia tai jotka halusivat osallistua solidaarisuuteen, pohtimaan jotakin, jota he voivat tuoda aidaan: valokuvan, kirjeen, lukon tai jotakin muuta luovaa. Ihmisiä pyydettiin tuomaan vain esineitä, joilla oli myönteinen sanoma. Ei siis mitään provosoivaa tai mitään roskaa.

Perheet järjestivät eväsretkiä aidan molemmin puolin, ja aidalle ilmaantui erilaisia julisteita. Yhdessä sanottiin ”Pandemia ei ratkea perheitä tuhoamalla eikä nationalismiin turvautumalla. Aidan pitäisi hävitä.” Toisessa julisteessa ilmoitettiin, että ”äskettäin naimisissa oleva pariskunta murtaa avioliittonsa, joka on 25 päivän kuluttua joutunut aidan uhriksi”. 

Aita purettiin vihdoin toukokuun 15. päivänä. 

Nämä esimerkit osoittavat, että eurooppalaiset olivat varsin luovia kyseenalaistaessaan perusoikeuksiensa rajoittamista koronasulun aikana ja keksivät yhä uusia tapoja saada äänensä kuuluviin.  

Kuvalähde: Anna Vasofin käsimaski, 2020