DAVID WILKINS
Tein 26. helmikuuta 2019 ensimmäisen kävelykierroksen Euroopan historian talossa. Koska parlamentti oli täysin sokea ja osittain kuuro, se ei ollut koskaan aiemmin kokeiltu. Vaikka saimme muutaman huolen, kun saimme alkuun, se osoittautui ihanteelliseksi seikkailuksi. Lisäksi parlamentin edustajainhuone pystyi ottamaan tapahtumasta suuren määrän valokuvia. Koska en pystynyt koskettamaan mitään esineistä ja koska minulla oli vain 45 minuuttia, keskitin yhteen osioon: tuhojen korjuu – näyttely, jossa kerrotaan toisen maailmansodan tuhoisista vaikutuksista Euroopan siviiliväestöön. Tarinoita kerrotaan valikoiduilla henkilökohtaisilla esineillä. Muistin esillä olevien esineiden selostukset ja pyysin joidenkin muistiinpanojen avulla vierailijoita yrittämään kuvata esinettä ennen kuin selitän, mitä ne itse asiassa olivat.
Uskon, että parlamentin olisi tehtävä tätä useammin ja avaisi esineiden silmiä ainutlaatuisella tavalla. Seuraavassa on vierailijoiden kommentteja, joissa selitetään, mitä toivottiin johtavan talon ympärillä sokealla kierroksella.
”Kun minut kutsuttiin Euroopan historian talossa järjestettävälle kierrokselle ja oppiin, että sen esittelee joku, joka ei nähnyt, olin tyrmistynyt ja tuntenut, miten tämä toimisi. Oppaamme David oli kuitenkin paljastus. Hän oli elollinen puhuja, joka itse asiassa käytti hyväkseen näkemättömyytensä ja kyseenalaisti meidät kysyäksemme, mitä meillä oli, mikä teki koko kokemuksesta paljon immersiivisemmän ja antoi meille mahdollisuuden nähdä näyttelyt eri valossa. Suosittelen ehdottomasti vierailua kenelle tahansa ja kannustan käyttämään tällaista ajattelutapaa laajemmin, jotta museot olisivat kaikkien ulottuvilla.”
”Osallistuin David Wilkinsin järjestämälle lounaskierrokselle tuhojen korjuuta varten. Davidin käyttäminen matkaoppaana oli ihanteellinen kokemus. Päinvastoin kuin ”tyypillisissä” matkaoppaissa, joissa lähinnä kuvataan tosiasioita ja niiden esineiden taustalla olevaa historiaa, David onnistui viemään esineet, joista hän puhui, elämäänsä, mikä lisäsi paljon tunnesyvyyttä aiheeseen, joka itsessään on jo traaginen. Vaikka hänen lähestymistapamme oli tosiasioihin perustuva, se oli myös hyvin aistivaikutteinen, minkä vuoksi tuntemme meidät osallisiksi kierrokselle, koska meidän oli kuvailtava esineitä ja saatava meidät nähtyämme pidemmälle. David totesi, että paperille kirjoitettu kirje oli itse asiassa hyvä sana, jota kaiverrettiin puiden runkoon mies, joka oli kuollut venäjänkuoressa. David loi meidät lähemmäs ja syvemmälle, pakotti meidät osallistumaan suoraan esineiden kanssa ja näytti meidät toisessa maailmansodassa uudessa valossa.”
”Se, että kaikki hänen puhumansa esineet olivat lasin takana ja että hän ei voinut koskettaa niitä, ja se, että hänen täytyi oppia pohjimmiltaan kaikkea sydäntä (lukuun ottamatta tekstejä, joita hän saattoi lukea koneensa ansiosta), teki kierroksesta erityisen näkyvän minulle. Varmuudella oli joitakin yksityiskohtia, joiden vuoksi vierailu oli erilainen – miten David luki ja miten hän sai joskus vääriä tietoja (kuten päivämäärät), mutta se ei todellakaan ollut minulle haitallista. On totta, että joskus et tiedä, onko oppaalle kerrottava, että hän on tehnyt virheen. tämä on kuitenkin myös kysymys, jota kysymme meiltä oppaista, joilla on näköpiirissä. David mainitsi, että hänellä ei ollut näköä vain kerran, vierailun alussa – ja että juuri tämä on tarpeen. Muut esiin tulleet asiat, kuten hänen äänensä ja sävynsä, olivat hyvin sopeutuneet vierailun aiheeseen. Minulle muistutin vierailusta, ei Davidin näkökyvyn puutteesta, vaan hänen vierailulleen käyttämästä alkuperäisestä tyylistä, vuorovaikutuksesta yleisönsä kanssa ja hänen joskus hyvin täsmällisestä tietämyksestään: lyhyesti sanottuna mikään ei liity minkäänlaiseen vammaisuuteen.”
” David kutsui minut Euroopan historian talon kierrokselle. Kävin museossa kerran ennen kuin olin tietoinen tarjotusta sisällöstä, mutta ei kierroksen sisällöstä. Aiempi kantani museokierroksiin oli, että ne ovat melko usein kiireisiä eivätkä keskity kaikkiin esillä oleviin näyttelyihin. Näin ollen olin miellyttävän yllättynyt siitä, että ”hävikin haarukka” -kierros keskittyi tiettyyn historian kohtaan ja antoi siitä perinpohjaisen muistin eurooppalaisesta näkökulmasta, mukaan lukien venäläiset sekä yleensä Allied Forces vs Nazis -kuva. Ihmettelin esineiden käyttöä hävittämisen vaikutusten korostamiseksi sekä näiden kahden lainauksen käyttöä. Koska David ei nähnyt, että hänen ruokansa puhuessaan meille tuli sydämestä, voisitte kertoa, että hän oli intohimoinen aiheesta, jota hän puhui, ja näytti sitä koko kierroksen ajan.”
”Osallistun David Wilkinsin kävelykierrokselle Euroopan historian talossa, ja se oli suuri keksintö. Olen vieraillut museossa useita kertoja, mutta tässä yhteydessä (ensimmäisen kerran) minulle oli hetki selvittää, mitä olin. Tämä johtui pääasiassa Davidin suhtautumisesta museossa oleviin esineisiin ja vierailuun osallistuviin ihmisiin. Uskon, että näkövammaisten tekemä opastettu kierros olisi toteutettava Euroopan historian talossa, koska siitä voi olla suurta hyötyä vierailijoiden kokemuksille.”
Yhteenvetona voidaan todeta, että vierailuni – joka on ensimmäinen laatuaan – sai paljon myönteistä palautetta parlamentin vierailijoilta. Joitakin ehdotuksia siitä, miten sitä voitaisiin parantaa, esitettiin. Vierailijat näkivät kuitenkin tämän rikastuttavan kokemuksensa, minkä lisäksi he olivat erittäin halukkaita antamaan tälle uudelle sijalle. Tämä on jälleen kokemus, jonka monet vierailijat kokevat toteutuvansa useammin sekä itse talossa että muualla Euroopassa. EN voi odottaa toisen kierroksen tekemistä talossa.
