Ympäristössä olevat jätteet

Mitä tiedämme itse asiassa jätteestä, joka on syntynyt kertakäyttöisten kuukautistuotteiden laajamittaisen lisääntymisen myötä 1950-luvulta lähtien? Tässä sarjassa seitsemässä haastattelussa esitetään hyvin erilaisia näkemyksiä kuukautisjätteestä. Tässä tapauksessa on kyse riittämättömästä hävittämisestä. Jätevesiasiantuntija Bianca Mimietz Berliner Wasserbetriebesta selittää ongelmia, jotka liittyvät WC:n huuhtoutuneisiin tyynyihin ja tamponeihin.

StandUp-padleboarding eli SUPing on ennen kaikkea virkistystoimintaa, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden harrastaa ja rentoutua. Kun olet SUP:ssä joessa tai järvessä, voit kuitenkin nähdä monia asioita, jotka eivät kuulu veteen, ja pääset muuten käsiksi roskiin, joihin ei päästä. Nejc Gajšek on ympäristöaktivisti, joka on jo varhaisesta iästä lähtien herättänyt suurta kiinnostusta luontoa kohtaan. Tarinassaan hän kertoo, miten hän ja hänen SUPing-yhteisönsä osallistuvat järjestämiin tapahtumiin ja puhdistuskampanjoihin, keräävät roskaa, siivoavat ympäristöä ja pyrkivät kannustamaan muita tekemään samoin dokumentoimalla toimintaansa ja julkaisemalla ne sosiaalisessa mediassa.

Mitä tiedämme itse asiassa jätteestä, joka on syntynyt kertakäyttöisten kuukautistuotteiden laajamittaisen lisääntymisen myötä 1950-luvulta lähtien? Tässä sarjassa seitsemässä haastattelussa esitetään hyvin erilaisia näkemyksiä kuukautisjätteestä. Tämä jakso koskee kertakäyttömuoveja koskevaa EU:n direktiiviä, joka on ollut voimassa 3. heinäkuuta 2021 alkaen. Werner Bosmans, jolla oli keskeinen rooli direktiivin kehittämisessä, kertoo, miksi direktiivi luotiin ja mihin tuotteisiin se vaikuttaa, ja selittää ”Plastic in product” -merkintää.

Thames-joki on aina ollut kaupungin uppomaa.

Vanhasta jätteestä – kuten kertakäyttöisistä saviputkista, nykyaikaisia savuketyppeitä vastaavasta – nykyaikaisesta tölkistä – matkapuhelimista, ostoskärkistä ja muovileluista – mudlark Lara Maiklem löytää kaikenlaista jokeen päätyvää jätettä.

Tätä jätteiden moninaisuutta yhdistää se, miten ihmettelee, missä yhteiskunta ei tavallisesti näe, ja löytää merkitystä ja kokemusta yhteiskunnan tuhoista.

Mitä tämä tuho kertoo yhteiskuntamme muuttuvasta luonteesta?

Vuonna 2015 (pakolaisten) tarinoita kirjoitettiin Euroopan ulko- ja sisärajoilla. Vuonna 2018 näistä tarinoista tuli osa Volkskundemuseumin pysyvää kokoelmaa. Tämän videon tarkoituksena on antaa visuaalista esitysmuotoa ihmispakolaisten tarinoille ja heidän läsnäololleen museossamme. Pakolaiset, heidän tarinansa ja omaisuutensa ansaitsevat sijan kokoelmissamme ja kollektiivisessa biografiassamme. Kun ihmiset lähtivät Eurooppaan, heidän oli jätettävä huomiotta monia arvokkaita, arvokkaita ja päivittäisiä esineitään. Osa näistä esineistä löysi tietä näyttelyllemme. Joitakin uusista esineistä voitaisiin pitää ”jätteenä” tai ”hävitettynä roskana”, mutta kuten pysyvässä keräilyssämme käy ilmi, olemme antaneet niille uutta arvoa, ja vierailijat saattavat kysyä näitä esineitä itse: ”Mitä on jätettä ja mitä on syytä säilyttää?”

Agbogbloshiessa Ghanassa sijaitseva elektroniikkajätteen kaatopaikka on paikka, jossa kuullaan Lennox Yabidoun todistajanlausuntoa.

Savu, savut, laitteiden ja suojavaatteiden puute: nykyaikaiset jätteiden poimijat työskentelevät ankarissa olosuhteissa.

Tässä videossa näemme jätesiirtolaisuuden ja siitä aiheutuvien ympäristövahinkojen epäoikeudenmukaisen luonteen.

Sen lisäksi, että siinä pohditaan historiaa, siinä korostetaan, että Ghanassa ja muualla ihmiset löytävät arvoa ja keinoja elää siitä, mitä länsimaailma heittää pois, eikä pidä sitä arvokkaana.

Internetiin on tällä hetkellä liitetty noin 22 miljardia laitetta. Kuinka monta tarkalleen ottaen? Kukaan ei tiedä. Arvioimme, että yhden minuutin aikana tehdään keskimäärin 6 miljoonaa Google-hakua, lataamme Instagramiin 96,000 valokuvaa, julkaisemme lähes 600,000 uutta tviittiä Twitterissä, saamme 180 miljoonaa sähköpostia postilaatikkoihimme ja vieritämme noin 150,000 Slack-viestiä.

Oletko koskaan pohtinut, missä ja miten kaikkea tätä sisältöä säilytetään? Mitä tapahtuu vanhoille sähköpostiviesteille, kun ne sijoittuvat postilaatikon alareunaan? Tarpeettomia tiedostoja, sovelluksia, päällekkäisiä valokuvia ja videoita on niin sanottu digitaalinen jäte, ja tämän jätteen varastointi luo valtavan sähkön kysynnän.

On arvioitu, että tieto- ja viestintätekniikka, joka koostuu tietokonelaitteista, älypuhelimista, tulostimista, VR-kuulokkeista, satelliiteista ja koko internetyhteyden tarjoavasta infrastruktuurista, aiheuttaa 620 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa.