Vastuuvapauslauseke
Tämä toiminto tuottaa konekäännöksen, joka tehdään Euroopan komission eTranslation-ohjelmalla. Sen tarkoituksena on antaa lukijalle ylimalkainen käsitys sivun sisällöstä. Lue käyttöehdot
Esittäjä: Eda Čufer
Tämän melko ruman julisteen suunnitteli vuonna 1987 ryhmä nimeltä Novi Kolektivizem. Mikä on sen tarina?
Juliste ei koskaan päätynyt entisen Jugoslavian katujen varsille, minne se oli tarkoitettu. Sen tarkoituksena oli edistää ja juhlistaa Jugoslavia-johtajan Josip Broz Titon syntymäpäivän kunniaksi nimettyä Dan Mladosti nimeä ” Nuorten päivä”. Liittovaltion komiteat läpi käynyt ehdotelma valittiin parhaaksi ehdotukseksi ja hyväksyttiin toteutettavaksi.
Sen jälkeen, kun valintatulokset päätyivät Jugoslavian tiedotusvälineisiin, skandaali puhkesi yöllä siviili-insinööriksi Grujic -insinööriksi, joka paljasti sanomalehtiartikkelissa, että liittovaltion viranomaisten virallisesti valitsema ja vahvistama juliste oli itse asiassa Richard Kleinin vuonna 1937 maalaama natsipropagandamaalaus. RUMA alaston mies on selvästikin kopioitu alkuperäisteoksesta, mutta siinä olleet natsisymbolit on korvattu sosialistisen Jugoslavian symboleilla: Saksan kotka kyyhkyllä (joka on rauhan symboli), natsilippu hakaristeineen Jugoslavian lipulla, jossa on tähti, ja natsisymboli nuortenpäivän tunnuksella. Grujicin paljastus aiheutti valtavan julkisen ja poliittisen kohun, joka johti tämän perinteisen ja melko kauniinkin juhlapäivän lakkauttamiseen. Ilmassa oli lopun ajan tuntua, ja sosialistinen Jugoslavia hajosikin virallisesti vuonna 1991.
Jotta voimme ymmärtää, kuinka merkittävä tämä tapahtuma oli 35 vuotta sitten, meidän on tarkasteltava asioita historian kautta. ERIC Hobsbawm on määritellyt 1900-luvun lyhyeksi vuosisadaksi, joka alkoi vuonna 1917 ja päättyi vuonna 1989, ja hän ilmeisesti piti reaalisosialismia ja kommunismia vuosisadan määräävänä voimana. Vuosien 1789 ja 1914 välisen ajan hän nimesi ”pitkäksi 1800-luvuksi”, jolloin teollinen vallankumous, kapitalismi ja imperialismi muovasivat maailmaa.
Jugoslavia, Euroopan kartalle vuonna 1918 ilmaantunut uusi maa, oli näiden merkittävien historiallisten muutosten tulos. Tämän julisteen taustavoimina on neljä keskeistä tekijää: Nämä ovat: Sosialismi ja kommunismi, fasismi ja natsismi, Josip Broz Tito ja taideyhteisö NSK.
Oletan, että kaikki lukijat tietävät hieman edellä mainituista ideologioista. Mutta kuka oli Josip Broz Tito? Hän tuli tunnetuksi sodanjohtajana ja komentajana kahdessa entisen Jugoslavian alueesta käydyssä sodassa: vuosien 1940–1945 sodassa fasisti- ja natsimiehittäjiä vastaan ja sisällissodassa nk. ensimmäisen Jugoslavian kuningaskunnan kapitalistista hallintoa vastaan. Sosialistien voiton ja liittotasavallan perustamisen jälkeen hän toimi nk. toisen Jugoslavian presidenttinä kuolemaansa saakka vuonna 1980.
Presidenttinä ollessaan hän irrotti Jugoslavian jo vuonna 1948 Stalinin ja Neuvostoliiton talutusnuorasta ja johdatti maan omintakeiselle tielle idän ja lännen välillä käynnistämällä sitoutumattomien maiden poliittisen liikkeen. Titon välirikko Stalinin kanssa johti myös sosiaalisen realismin hylkäämiseen maan virallisena aatteena ja modernismin omaksumiseen viralliseksi kulttuurityyliksi Jugoslavian omassa versiossa sosialismista ja kommunismista.
Esittelen nyt viimeisen pelaajan, taidekollegion NSK. Tämän julisteen kirjoittaja Novi Kolektivizem on yksi Ljubljanassa Sloveniassa vuonna 1984 Ljubljanassa, Sloveniassa, Ljubljanassa,Sloveniassa vuonna 1984 perustetun laajemman taidekollegion ( NSK) ryhmistä: vuonna 1980 perustettu musiikkitaideryhmä Laibach ja vuonna 1983 perustetut kuvataideryhmä Irwin ja teatteritaideryhmä Scipio Nasice Sisters.
Jäsenet perustivat neljännen ryhmän eli suunnitteluosaston Novi Kolektivizem. Olin vuonna 1984 teatteriryhmän perustajajäseniä, joten minusta tuli myös yksi NSK:n perustajista. Kuten minäkin, valtaosa NSK:n jäsenistä oli syntynyt vuonna 1961. Me edustamme sukupolvea, jolla ei ollut suoraa kokemusta toisen maailmansodan, fasististen ja natsien miehityksestä eikä puolueellisesta kommunistisesta kamppailusta. Käsityksemme menneisyydestä perustui meille kerrottuun hienoon narratiiviin sankarillisesta kommunistisesta taistelusta, indoktrinointiin ja propagandaan. Meidät kasvatettiin pioneerilipun alla. Olimme Titon nuoriso, jonka piti rakentaa maalle loistava tulevaisuus suuren historiallisen kamppailun ja lukemattomien uhrausten hinnalla. Vuonna 1980, jolloin Jugoslavia täytti 42 ja me itse olimme parikymppisiä, suurin osa meistä lähti maakunnista kaupunkiin yliopisto-opintoja varten.
Vielä on vastattava kysymykseen, miten on mahdollista, että Novi Kolektivizem voitti vuoden 1987 nuortenpäivän suunnittelukilpailun? Paitsi, että juliste on ruma, se oli kummallinen ja vanhanaikainen myös omana aikanaan. Meidän on muistettava, että 1980-luvun Jugoslaviassa muotoilun konventiot ja visuaalis-tekstuaaliset koodit olivat modernistisia, siirtymässä jo postmodernismiin ja että NSK oli postmodernistisen ajan airut. Vuonna 1987 NSK:n käytännöt olivat jo saaneet olemassaololleen kriittisen ja teoreettisen oikeutuksen, missä auttoivat varsinkin nk. Ljubljana Lacanian -teoreetikkoryhmän kirjoitukset, joissa ehdotettiin NSK-ilmiölle psykoanalyyttista tulkintaa. Kerrostamalla johdonmukaisesti erilaisia, usein ristiriitaisia ja epäsopivia visuaalisia koodeja NSK onnistui herättelemään kollektiivisessa tajunnassa uinuvia sisältöjä, ja tällä tavoin se tuki ja vauhditti yhteiskunnassa hajallaan olleita muutosvoimia.
Kun Slovenian nuorisojärjestö (joka oli jokaisessa Jugoslavian tasavallassa pakollinen sosialistinen järjestö ja nuorten kommunistien ”hautomo”) sai tehtäväkseen seuraavan liittovaltion nuortenpäivän valmistelut, slovenialaisten kommunistinuorten johtajat tiesivät, mitä tekivät, kutsuessaan Novi Kolektivizemin ja NSK:n mukaan suunnittelutyöhön. Nuorisojärjestö on yksi niistä nuorisojärjestöistä, jotka tekivät tiivistä yhteistyötä slovenialaisen Komunistična partijan kanssa maassa, joka vaati voimakkaimmin liittovaltion poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia uudistuksia. Nuorisojärjestö tuki NSK:n avantgarde-tartuntaa, taiteellista koskemattomuutta ja kykyä hämmentää yhteisesti hyväksyttyjä kollektiivisia narratiiveja. Kohteena olivat edelleen vallassa olevat vanhat kommunistit, jotka suhtautuivat epäillen maan sisäisiin uudistuksiin. He tarrautuivat sankarillisen menneisyyden myytteihin ja – mikä ironisinta – julisteen hyväksyneessä komiteassa istuneet pitivät sen estetiikasta, sillä se muistutti heitä ”vanhoista hyvistä ajoista”.
Julisteen lähde: Dan Mladosti, edustajanaan Novi Kolektivizem (NK) 1987
